Aalistunturi ja ympäröivä luonto
Aalistunturin seutu on Kolarin ja Pellon kuntien alueilla sijaitsevaa luonnonmukaista maastoa. Luontomatkaajalle sen laaksomainen ympäristö tarjoaa unohtumattomia retkielämyksiä.
Kirkkaalla säällä Aalistunturin huipulta voi nähdä jopa Kolarin Yllästunturille ja Muonion Pallastunturille saakka. Näkymät ovat suorastaan henkeäsalpaavat. Jos et ole kokenut retkeilijä, niin suosittelemme valmistautumaan hyvin ennen kuin lähdet Aalistunturin seudulle vaeltamaan. Voit aloittaa esimerkiksi tutustumalla kartoistamme löytyviin reitteihin, säätiedotuksiin sekä yleisisin turavallisuusohjeisiin.
Luontaisesti kehittynyt
Aalistunturin alueelta löytyy runsaasti metsäpalojen tai hakkuiden jälkeen syntyneitä luontaisesti kehittyneitä metsiä. Nämä talousmetsiksi määritellyt alueet ovat rikkaita biodiversiteetiltään ja erityisen tärkeitä, mikäli alueen luonnonsuojelullista tilaa halutaan kohtentaa.
Aalistunturilla pohjoiseen alkaa Aapa-Lappi, kun taas Perä-Pohjolan vaaravyöhyke kohdiistuu siitä etelään. Moni kokeekin alueen Suokasvillisuuden osalta alue edustaa keski- ja eteläboreaalisia aapasoita.
Aalistunturin seudulla ei ole koskaan harjoitettu voimallista maanmuokkausta, koska sen päätehakkuut ajoittuvat suurelta osin 1950- ja 2010-luvuille. Esitetyn kansallispuiston pinta-alasta merkittävä osa on metsätalouskäytön ulkopuolella tai sitä on ohjeistuksin muuten rajoitettu.
Hakkuita voisi olla hyödyllistä toteuttaa esimerkiksi alueen tasaikäisissä ja harvennetuissa talousmetsissä.
Rakentamattomia järviä ja virtaavia vesiä
Aalistunturin seudulla sijaitsee enemmistö Kolarin kovarantaisista järvistä ja lammista, jotka ovat välttyneet rakentamiselta. Siellä olevia virtavesiä on aikoinaan muokattu uittoja varten, mutta ne ovat silti säilyttäneet luontaiset uomansa ja kehittyneet vuosien saatossa kohti luontaisempaa tilaa.
Lisäksi siellä on suoritettu pieniä virtavesien kunnostutalkoita vapaaehtoistyönä yhteistyössä Metsähallituksen kanssa.
Aalistunturin alue on sijaintinsa vuoksi tärkeä luonnossa liikkumisen kannalta. Sitä hyödynnetään muun muassa kalastukseen, marjastukseen, metsästykseen sekä ulkoiluun. Porotalouden säilymisen kannalta Aalistunturin alue on avainasemassa, sillä se on kiistämättä tärkein yksittäinen Kolarin paliskunnan talvilaidunalue.
Monipuolinen luontoelämys
Aalistunturin alueella on monipuolisesti edustettuna eri metsä- ja suoluonnon tyypit, kuten muun muassa paahderinteet, luontaisesti kehittyneet kangasmetsät ja saniaiskorvet. Alue on muovautunut nykyiselleen noin 10 000 vuotta sitten, kun jääkauden mahtavat voimat jylläsivät pitkin Suomen maaperää.
Jääkausi onkin jättänyt jälkensä Aalistunturiin. Tunturin etelärinteen sekä Roukoselän maanliukumien vuoksi alueella on poikkeuksellisen rehevä kasvillisuus, joka on mahdollista havaita myös ilmakuvista ja lämpökartoista.
Alueella on valtavasti vanhan metsän indikaattorilajeja sekä niin kutsuttuja luontoarvolajeja, jotka kukoistavat sen runsaan laho- ja maapuun ansiosta.
Geologinen aarreaitta
Aalistunturin seutu on geomorfologisesti rikasta aluetta. Sen kattava geodiversiteetti heijastuusuoraan myös alueen biodiversiteettiin niin värikkään lajikirjon kuin monipuolisten luontotyyppienkin kautta.
Aalistunturin seudulla on poikkeuksellisen monipuolinen kattaus erilaisia maalajitteita, kalliomaaperää sekä pinnanmuotojen vaihtelua, joka tekee siellä liikkumisesta elämyksellistä ja monipuolista.
Parhaiten Aalistunturin seutu tunnetaan sen komeista vaaroista ja pitkistä harjuista, joiden kokonaispituus on jopa 22 kilometriä. Puhumattakaan siellä sijaitsevista rakkamaista, jotka luovat autenttista tunturitunnelmaa muuten varsin kasvillisuusrikkaassa maaperässä.
Aalistunturi on eläinten koti
Aalistunturille esitetyn kansallispuiston alueella ei ole koskaan suoritettu kattavaa lajiston kartoitusta, joka tekee tianteesta vaikean. Tiedettävästi siellä kuitenkin asustelee useita eri eläin- ja kasvilajeja. Kesällä 2021-2022 tehdyt suppeat lajikartoitukset osoittivat, että jopa hakkuu-uhan alla olevista leimoista löytyi vanhojen metsien indikaattorilajeja sekä erittäin uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja.
Aalistunturin seudulla eläviä eläimiä ovat ainakin ahma, ahven, harjus, hauki, helmipöllö, ilves, kaakkuri, karhu korppi, kuovi, kurki, kuukkeli, lapintiira, laulujoutsen, maakotka, majava, metso, mutu, näätä, palokärki, pohjanlepakko, pohjantikka, poro, riekko, siika, taimen, teeri ja varpuspöllö.
Lisäksi siellä esiintyy kahta määrittelemätöntä simpukkalajia sekä yksi määrittelemätön kotilolaji. Aalistunturi.fi pyrkii koordinoimaan lajikartoituksia alueella.
