Kulttuuriperintö
Kolarin ja Pellon kuntien alueella sijaitsevalla Aalistunturin seudulla on rikas ja vaiheikas kulttuuriperintö, jonka kartoitukseen on nähty huomattavasti vaivaa viime vuosikymmenien aikana.
Alueen aineettomaan perintöön liittyvät olennaisesti myös kirjailijat Ludwig Munsterhjelm (1880-1955) ja Samuli Paulaharju (1875-1944). Munsterhjelmin 1900-luvun alussa kirjoittamissa, alueelle sijoittuvissa erätarinoissa kuvataan elävästi alueen luontoa ja ihmisiä. Tarinoiden tapahtumapaikat ovat edelleen paikannettavissa alueen maastossa.
Kansanperinnettä ja vanhoja tarinoita alueelta tallensi puolestaan Samuli Paulaharju. Seudusta on maininnat myös Heikki Roivaisen Länsi-Lapin matkaoppaassa, joka julkaistiin vuonna 1957. Matkaopas esitteli alueen mahdollisia vaellusreittejä, joita on myöhemmin kartoitettu paikallisten toimesta myös verkkosivuillemme.
Aalistunturin seudun paikannimistö pohjautuu pääosin saamenkieleen. Osa suomenkielisistä paikannimistä ovat suoria käännöksiä alkuperäisistä saamenkielisistä nimistä. Toisinaan
nimiryppäässä voi olla alkuperäinen saamenkielinen nimi joella ja suomennettu nimi järvellä.
Kulttuurihistorialliset kohteet
Kulttuurihistorian kartoitus
Alue-ekologisen suunniteman päivityksen yhteydessä kartoitettiin myös seudun kulttuurihistorialliset muistomerkit. Kartoitus suoritettiin osin kyselyn perusteella. Kartoituksen myötä merkityksi tuli kymmeniä vanhoja rakennuspohjia ja rakennelmia. Huomattava osa rakennelmista on savotta-aikojen perua, joka alkoi seudulla 1800-luvun lopulla.
Alueella on harjoitettu pitkään poronhoitoa. Monet kulttuuriperintökohteet ovat vanhoja, poronhoitoon liittyviä rakennelmia, kuten esimerkiksi asuinkenttiä ja hirsistä rakennettuja poroaitoja. Osa aidoista on voitu rakentaa myös peuranmetsästystä varten.
Alueen merkitys historian näyttämönä ja kansanperinteen kontekstin säilyttäjänä on huomattava, mutta kansanperinteen säilyminen on myös riippuvainen alueen poronhoitokulttuurista, koska muut ylisukupolviset elinkeinot ovat kuolleet.
Perinteiden säilyttäjinä myös muualle muuttaneilla henkilöillä on iso rooli, mutta heidän kohdallaan jatkuvuus pohjaa yksilöiden luontoharrastuksiin. Yhteiskunnan muuttuessa perinteisten elinkeinojen merkitys historian säilyttäjinä korostuu entisestään.