Suomen luonnonsuojeluliitto

Muonion ja Kolarin luonto ry hakee toimenpidekieltoa Aalistunturille

Martti Asikainen 20.9.2022

Muonion ja Kolarin luonto ry hakee Lapin ELY-keskuksen kautta hakkuita koskevaa toimenpidekieltoa Aalistunturin seudulle.

Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Muonion ja Kolarin Luonto ry on päättänyt hakea kiireellistä toimenpidekieltoa metsänhoitotoimenpiteille, kuten esimerkiksi hakkuille ja harvennuksille, Kolarin ja Pellon kuntien alueelle esitetyn Aalistunturin kansallispuistoaloitteen rajaamalle alueelle.

Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Muonion ja Kolarin Luonto ry on Aalistunturin kansallispuistoaloitteen rajaamalla alueella toimiva rekisteröity yhdistys, jonka vireillepano-oikeus perustuu luonnonsuojelulain (LSL) 57.2 §:n ja 61 §:n 3:nteen momenttiin.

Toimenpidekiellolla pyritään estämään LSL:n 57 §:ssä tarkoitetulla tavalla luonnon tuhoutuminen tai luontoarvojen heikkeneminen sekä saman lain 6 §:ssä suotuisan suojelutason saavuttaminen.

Pelkkä Aalistunturin suojelualue ei ole riittävä turvaamaan luontotyypin säilymistä ja sen ekosysteemin rakennetta ja toimivuutta pitkällä aikavälillä. Lisäksi Muonion ja Kolarin Luonto ry vetoaa LSL:n 42 §:ään, joka kieltää rauhoitetun kasvin tai sen osan poimimisen, keräämisen, irtileikkaamisen, juurineen ottamisen tai hävittämisen. Sama laki koskee soveltuvin osin myös rauhoitetun kasvin siemeniä.

Tiedot ovat riittämättömät

LSL:n 57 a §:n mukaan oikeushenkilö, joka harjoittaa ammatillista toimintaa tai joka tosiasiassa määrää tästä toiminnasta (toiminnanharjoittaja), tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa tai uhkaa välittömästi aiheuttaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisella toimenpiteellä tai laiminlyönnillä luontovahingon, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava luontovahingosta tai sen välittömästä uhasta viipymättä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi.

Muonion ja Kolarin Luonto ry katsoo, että edellä mainitulle alueelle myönnetyt metsänkäyttöilmoitukset perustuvat riittämättömiin tietoihin sekä osin myös virheellisiin käsityksiin hakkuukohteiden luontoarvoista.

Maanmittauslaitoksen ja Metsäkeskuksen avoimista aineistoista on helposti todennettavissa lähitulevaisuuden hakkuiden painottuvan luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäville alueille. Erityistä huolta herättävät alueella elävät uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit.

Näistä edellä mainituista syistä Muonion ja Kolarin Luonto ry katsoo, että alue tulisi asettaa toimenpidekieltoon siihen saakka, kunnes hakkuukohteissa on tehty kattavat lajikartoitukset.

Aalistunturin seudun lajikartoitukset

Metsähallituksen tekemän Alue-ekologisen suunnitelman ajantasaistaminen Lapin alueella 2017–2018-raportin mukaan huomattava osa alue-ekologisesta suunnittelusta tehtiin ennakkokuviointia ja kaukokartoitusta hyödyntäen, jonka vuoksi maastotyöskentelyä ei juurikaan tarvittu.

Ennakkokuvioinnin puutteet tulevat ilmi, seuraavassa Lapin alue-ekologisen suunnittelun ajantasaistamisen loppuraportista, jonka mukaan projektin aikana tuli esille myös se, että osa luontokohteiksi vasta nyt merkityistä kohteista on kyllä aiemminkin huomioitu metsänkäsittelyratkaisuissa, mutta niitä ei ole vain kirjattu paikkatietojärjestelmään luontokohteiksi (Puustinen & Karvonen 2020, 2).

Lisäksi esimerkiksi puunkorjuun kannalta vaikeita kohteita on merkitty teknisesti tietojärjestelmään toiminnan ulkopuolisiksi kohteiksi, vaikka kohteet olisivat täyttäneet myös luontokohteen kriteerit (Puustinen & Karvonen 2020, 2). Edellä mainituista syistä on olemassa varteenotettava riski, että metsänkäyttöilmoitukset perustuvat riittämättömiin tietoihin sekä osin virheellisiin käsityksiin ilmoitettujen hakkuukohteiden luontoarvoista.

Lapin ELY-keskuksen päätöksessä LAPELY/3807/2021 tuodaan esiin, että Suomen luonnonsuojeluliitto on toimittanut ELY-keskukselle kesällä 2021 tehtyjä lajien inventointitietoja, jotka sisältävät runsaasti uhanalaista lajistoa ja tyypillisiä vanhan metsän lajeja. Tämä kertoo kyseisten metsäalueiden luonnon monimuotoisuudesta ja arvokkuudesta (LAPELY/3807/2021, 4).

Lajikartoittaja Olli Mannisen johtama työryhmä jatkoi vuonna 2021 käynnistyneitä lajikartoituksia Aalistunturin kansallispuistoaloitteessa rajatulla alueella kesällä 2022. Kartoituksissa löydettiin Metsätalous Oy:n leimikoiksi ilmoitetuilta kohteilta useita erittäin uhanalaisia, vaarantuneita ja silmälläpidettäviä lajeja, kuten esimerkiksi erityisesti suojeltua lohikääpää (CF Aurantiporus priscus), lahokaviosammalta (Buxbaumia viridis) ja lutikkakääpää (CF Skeletocutis jelicii) sekä hömötiaisia (Poecile montanus).

Lisäksi alueella on useita potentiaalisia hiilikäävän (CF Gleophyllum carbonarium) esiintymisalueita. Lajikartoittajien työryhmä toivoo kartoituksen tuloksiin vedoten, että Metsähallitus pidättäytyy kokonaan hakkuista kansallispuisto esityksen alueella ja puoltaa kansallispuiston perustamista alueelle.

Pelkästään edellä mainitut erityisesti suojellut lajit osoittavat, ettei aluetta hallinnoiva Metsähallitus valtion liikelaitoksena ja Metsähallituksen kokonaan omistama Metsätalous Oy, ole tehnyt alueella tarvittavia toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden säilymisen takaamiseksi, eikä sillä ole selkeää kuvaa alueen biodiversiteetistä tai hakkuiden vaikutuksista siihen.

Kyseiset esiintymät vaativat paitsi suojelusuunnitelman myös suojelurajauksen, jotta erityisen suojellut lajit eivät vaarantuisi (Liite 5).

Lajikartoitusten tiedot kannustavat varovaisuusperiaatteeseen

Metsänkäyttöilmoituksissa varatuilta leimikoilta löytyi myös kuusitoista (16) vaarantuneeksi luokiteltua lajia sekä jopa kolmekymmentäkolme (33) silmälläpidettävää lajia.

Mannisen raportin mukaan vanhan metsän indikaattorilajeja sekä luontoarvolajeja alueelta löytyi kaikkiaan kolmekymmentäkahdeksan (38). Yhteensä luetelluilta leimikkokuvioilta tehtiin yli 1000 havaintoa uhanalaisista ja muista luontoarvoja indikoivista lajeista. Huomioitavaa on myös, alueen leimikoiksi merkittyjen kohteiden, maapuun runsas määrä.

Maapuu on tärkeä uhanalaisten, lahopuusta riippuvaisten lajien selviytymiselle ja koneellisten hakkuiden seurauksena maapuu katoaa muutamassa vuodessa (Kuuluvainen & Gauthier, 2018; Pohjanmies et al. 2019). Mannisen työryhmän mukaan, suuri osa alueen kartoitetuista leimikkokohteista on suojelullisesti selkeän arvokkaita ja niiden hakkuista tulisi sen vuoksi pidättäytyä.

Arvioitaessa tehtyjä löytyjä ja hakkuiden vaikutuksia lajien elinmahdollisuuksiin Muonion ja Kolarin Luonto ry katsoo, että Aalistunturin kansallispuistoaloitteessa rajatulla alueella tulisi tehdä laajempi ja kattavampi lajien inventaario ennen hakkuiden toteuttamista, ja kunnioittaa tällä tavoin myös Metsähallituksen strategia ja vastuullisuusohjelmasta löytyvää varovaisuusperiaatetta, jota Metsähallitus on sitoutunut noudattamaan (Metsähallitus, 2019), ja joka mainitaan myös ympäristösuojelulain 20 §:n momentissa yksi. Varovaisuusperiaatteesta on useita ennakkopäätöksiä (esim. KHO 2019, 166; KHO 2022, 38; KHO 2022).

Suomen eliölajeista joka yhdeksäs on uhanalainen. Tilanne on pahin lintulajien kohdalla, joista joka kolmas on nykyään uhanalainen (Punainen kirja 2019; Asikainen 2022). Lajikato on erityisen huomattavaa varsinkin Pohjois-Suomessa (Antão ym. 2022), jossa sijaitsee valtaosa valtion omistamista metsätalousmaista.

Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) joulukuussa 2020 julkaiseman Euroopan ympäristön tila ja näkymät 2020 (SOER 2020) -raportin mukaan suojelualueiden määrää Euroopassa tulisi kasvattaa, koska ne varmistavat lajeille edes jonkinlaisen säilymisen mahdollisuuden (SOER 2020, 78–79).

Suomessa suojelualueet ovat yleensä laajempia kuin muualla Euroopassa, missä pieniä suojelualueita on lukumääräisesti paljon, mutta suhteutettuna maan kokoon suojeltua pinta-alaa on Euroopan maista neljänneksi vähiten (SOER 2020, 78–79; Syke 2020).

Luonnon monimuotoisuuden edistämisen ja säilymisen kannalta onkin kriittistä, että Suomessa suojeltaisiin uusia metsäalueita. Aalistunturin kansallispuistoaloitteessa rajattu alue on erityisen sopiva suojelun alueeksi sen rikkaan biodiversiteetin sekä yhteisöllisen merkittävyyden vuoksi (Euroopan komissio, 2016).

Lisäksi esitetty kansallispuistoalue kokonaisuutena, täyttää myös OECM-alueen kansallisen kriteeristön, ennen kansallispuiston perustamista (Suojelualueverkostoa tukevat luonnon monimuotoisuutta turvaavat alueet Suomessa, Ympäristöministeriön julkaisuja 2022:16).

Tällä hetkellä läntisen Peräpohjolan (Länsi-Lapin vaarat) alueella on luonnonsuojelullinen tyhjiö, lakisääteisesti suojellun metsä- ja kitumaan pinta-alan ollessa prosentuaalisesti Suomen matalimpia (Suomen ympäristökeskus, 1996), Aalistunturin kansallispuisto parantaa alueen luonnonsuojelullista tilannetta huomattavasti.

Toiminta ei ole linjassa strategian kanssa

Metsähallitus toteaa vuoden 2021 seurantaraportissaan, että sen strategian ytimessä on vastuullinen politiikka, ja sen tarkoituksena on luonnon arvon kehittäminen yli sukupolvien (Metsähallitus 2021, 4).

Sen strategian lupaukset kattavat vastuullisuuden ja yhteistyön, ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden, hyvinvoinnin ja biotalouden (emt, 4). Tästä syystä Muonion ja Kolarin Luonto ry vaatiikin, että valtio-omisteinen Metsätalous Oy noudattaisi Metsähallituksen seurantaraportissa mainittua strategiaa Aalistunturin kansallispuistoaloitteessa rajatulla alueella.

Valtioneuvoston omistajaohjausstrategian mukaan jokaisen valtionyhtiön perusarvona on oltava yhteiskuntavastuu, ja niiden tulee ottaa päätöksenteossaan taloudellisten tekijöiden lisäksi huomioon myös toimintansa sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset (Valtioneuvoston julkaisuja 2019;31, 182).

Valtionyhtiöiden tulee myös tunnistaa toimintansa ilmastovaikutukset, vaikutukset ympäristölle ja luonnon monimuotoisuudelle sekä asetettava niille verrokkiyhtiöihin nähden kunnianhimoiset mittavat tavoitteet (VNK/2020/48, 9).

Muonion ja Kolarin Luonto ry:n näkemyksen mukaan Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toiminta Aalistunturin seudulla on vastoin pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaa, jonka mukaan hallitus pyrkii pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ja alati kiihtyvän lajikadon (Valtioneuvoston julkaisuja 2019;31, 41). Samalla sen toimet ovat vastoin valtioneuvoston hyväksymää omistajaohjausstrategiaa.

Erityisen suojelun kohteena olevat lajit osoittavat, että Metsähallitus Oy voi toiminnallaan pahimmassa tapauksessa rikkoa jopa Suomen kansainvälisiä velvoitteita YK:n biodiversiteettisopimuksen (CBD; 78/1994) ja Euroopan unionin lokakuussa 2020 hyväksymän luonnon monimuotoisuusstrategian luonto-, lintu ja vesipuitedirektiivin sekä vahingoittuneiden ekosysteemien ennallistamistoimien osalta (Euroopan komissio, 2021).

Aalistunturin seudusta

Aalistunturin kansallispuistoaloitteessa rajattu alue muodostaa laaksomaisen (Saam. leahki – laakso) kokonaisuuden sekä yhtenäisen, suljetulle metsälle tyypillisen ekosysteemin, joka rikkoutuu hakkuiden myötä.

Samalla alueen eliölajien elinympäristö pirstoutuu, joka heikentää merkittävästi paitsi lajien selviytymisedellytyksiä, myös mahdollisuuksia uhanalaisten lajien levittäytymiseen ympäröiville alueille (Lehikoinen ym. 2021). Suurin osa Kolarin kunnan rakentamattomista, kovarantaisista järvistä ja lammista sijaitsee edellä mainitulla rajausalueella.

Kansallispuistoaloitteessa esitetyn alueen suurin merkitys syntyy sen rajauksesta. Kyseessä on kokonainen valuma-alue latvapuroineen ja järvialtaineen, joka tekee siitä poikkeuksellisen monella tapaa. Sen arvoa lisää sijainti kahden suo- ja metsäkasvillisuusvyöhykkeen vaihettumisalueella.

Pohjoisemmat vaarat edustavat selkeämmin pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä, kun taas Roukoselällä on selkeästi nähtävissä keskiboreaalisen vyöhykkeen piirteitä rinnekuusikoineen sekä kuusivaltaisineen sekametsineen. Suokasvillisuuden osalta Aalistunturin kansallispuisto-esityksen alue edustaa vyöhykkeitä 3 ja 4. (Ruuhijärvi, 2018).

Aalistunturin kansallispuistossa rajatulta alueelta löytyy runsaasti metsäpalojen tai hakkuiden jälkeen syntyneitä luontaisesti kehittyneitä metsiä. Nämä talousmetsiksi määritellyt alueet ovat biodiversiteetin säilymisen kannalta erittäin tärkeitä, mikäli läntisen Peräpohjolan luonnonsuojelullista tilaa tahdotaan parantaa tulevaisuudessa.

Luonnonsuojelun painopisteen tuleekin siirtyä enemmän luontaisesti kehittyneisiin nuoriin ja varttuneisiin talousmetsiin, sillä luonnontilaisten vanhojen metsien pinta-ala on Lapissa osoittautunut arvioitua matalammaksi (Luonnonmetsä työryhmä, 2022).

Voimallista maanmuokkausta ei ole harjoitettu Aalistunturin kansallispuisto-esityksen alueella juuri lainkaan, koska päätehakkuut ajoittuivat suurelta osin 1950- ja 2010-luvuille.

Tärkeä ja monipuolinen

Aalistunturin kansallispuisto-aloitteessa rajatulla alueella on monipuolisesti edustettuna eri metsä- ja suoluonnon tyypit, kuten muun muassa paahderinteet, luontaisesti kehittyneet kangasmetsät ja saniaiskorvet. Monimuotoisuuden esimerkkeinä toimivat jääkauden jälkeiset maanliukumat (Aalistunturin etelärinne ja Roukoselkä), joiden vuoksi alueella on paikoitellen poikkeuksellisen rehevä kasvillisuus (Ojala et al. 2019).

Edellä mainittu geomorfologinen rikkaus eli geodiversiteetti heijastuu suoraan sen biodiversiteettiin, niin lajien kuin luontotyyppienkin kohdalla (Tukiainen, 2019). Alueella on poikkeuksellisen monipuolinen kattaus erilaista kallio- ja maaperää sekä pinnanmuotojen vaihtelua, jonka vuoksi

Kansallispuistoaloitteessa esitetyn rajauksen suot ovat luonnontilaisia, lähes luonnontilaisia tai kehittymässä kohden luonnontilaista. Luonnontilaisista noteeraamattomista soista tärkeimmät ovat Roukovuoma, Kaijanjänkkä, sekä Ison-Porovaaran lakialueella sijaitseva nimetön suo (+325 mpy).

Rajauksen alueella sijaitsevista ojitetuista soista useimmat ovat säilyttäneet luontaiset piirteensä ja ojitukset ovat kasvamassa umpeen. Suot ovat esitetyn kansallispuisto rajauksen keskellä pitkänomaisia ja ne sijaitsevat maaselänteiden välissä, mikä on tyypillistä Peräpohjolan vaaraseudulle. Porovuoma edustaa Aalistunturin alueella pohjoisempaa suoluontotyyppiä (Ruuhijärvi, 2018).

Alueen virtavesiä on aikoinaan muokattu uittoja varten, mutta nämä ovat kuitenkin säilyttäneet luontaiset uomansa, ja vuosien varrella kehittyneet kohti luonnontilaisempaa suuntaa. Naalastojoen (meritaimenen kutujoki) latva-alue on sisällytetty kansallispuisto rajaukseen. Alueella on tehty pieniä virtavesien kunnostuksia vapaaehtoistyönä yhteistyössä Metsähallituksen kanssa.

Aalistunturin kansallispuiston alue on tärkeä luonnossa liikkumisen kannalta. Rajauksessa esitettyä aluetta käytetään muun muassa marjastukseen, metsästykseen, kalastukseen, ulkoiluun sekä muihin luontoharrastuksiin, lisäksi seutu on huomattavan tärkeä paikalliskulttuurin identiteetin kannalta.

Seutu on myös Kolarin paliskunnan tärkeä talvilaidun-alue ja poronhoitokulttuurin säilymisen kannalta avainasemassa. Kolarin paliskunta päätti, syyskokouksessaan vuonna 2021, virallisesti kannattaa Aalistunturin kansallispuiston perustamisedellytyksien selvittämistä.

Esitetyllä rajausalueella ei ole koskaan suoritettu kattavaa lajiston kartoitusta, mutta ainakin seuraavat helposti tunnistettavat lajit esiintyvät siellä: maakotka, laulujoutsen, kaakkuri, metso, teeri, riekko, palokärki, kuukkeli, hömötiainen, pohjantikka, helmipöllö, varpuspöllö, kurki, korppi, lapintiira ja kuovi, karhu, majava (Alakoski, 2021) , näätä, poro, hirvi, ahma, kettu, ilves, pohjanlepakko, taimen (paikallinen ja meritaimen), harjus, mutu, hauki, ahven, siika, ruutana ja särki. Edellä mainittujen lajien lisäksi alueella esiintyy kaksi määrittelemätöntä simpukkalajia (Laukkujoki, Laukkujärvi) sekä yksi määrittelemätön kotilolaji (Näläntöjärvi).

Lähteet

Antão, L.H., Weigel, B., Strona, G. et al. 2022. Climate change reshuffles northern species within their niches. Nat. Clim. Chang. 12, 587–592. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://doi.org/10.1038/s41558-022-01381-x

Alakoski, R. 2021. Factors Affecting the Distribution of the Eurasian Beavevr and the North American Beaver in Finland. Turun yliopisto. Turku. Viitattu 4.10.2022.

Asikainen, H. 2022. Elämä hiipuu maapallolla. Yle uutiset. Helsinki. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://yle.fi/aihe/a/20-10003123

Asetus biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta. 78/1994. Annettu: 26.10.1994.

EPOELY/575/2021. 2021. Perustelut ELY-keskusten vetäytymiselle PEFC-standardityöryhmästä. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kouvola. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/44977/PEFC_PERUSTELUT_ELY-keskusten_VET%C3%84YTYMISELLE.pdf/eefd144a-88f4-c3b2-fdc0-35519f4ec8ee?t=1619180870752

Euroopan komissio. 2021. EU Biodiversity Strategy for 2030 – Bringing nature back to our lives. Publications Office of European Union. Luxemburg. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa:https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/31e4609f-b91e-11eb-8aca-01aa75ed71a1

Euroopan ympäristökeskus. The European Environment – state and outlook 2020. 2020. Euroopan ympäristökeskus. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://www.eea.europa.eu/publications/soer-2020

Euroopan komissio. Natura 2000 -verkostosta usein kysytyt kysymykset. 2016. Viitattu 14.9.2022. Saatavissa: https://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/faq_fi.htm

Finlex. Suomen luonnonsuojelulaki. 20.12.1996/1096. Viitattu 10.9.2022. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096

Frilander, J. 2020. Yle Uutiset. Tutkijat: Luonnon monimuotoisuus jää käytössä olevan sertifikaatin jalkoihin Suomen metsissä – vääntö uudesta sopimuksesta on käynnissä. Julkaistu 24.7.2020. Helsinki. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11404357

Korkein hallinto-oikeus. 2022. Soklin ympäristö- ja vesitalouslupa kaivostoimintaan Savukosken kunnassa. Julkaistu 24.3.2022. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1647851309062.html

Korkein hallinto-oikeus. 2022. Finnpulp Oy:n ylimääräinen muutoksenhaku ympäristölupaa koskevassa asiassa. Julkaistu 25.1.2022. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/muitapaatoksia/1642745485044.html

Korkein hallinto-oikeus. 2019. Finnpulp Oy:n toistaiseksi voimassa olevan ympäristölupa biotuotetehtaan toimintaan Sorsasalossa Kuopiossa. Julkaistu 19.12.2019. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1576670299837.html

Kuuluvainen, T., Lindberg, H., Vanha-Majamaa, I., Keto-Tokoi, P., & Punttila, P. 2021. Alhaiset säästöpuumäärät, PEFC-metsäsertifiointi ja monimuotoisuus Suomen metsissä. Metsätieteen aikakauskirja, 2021. Suomen Metsätieteellinen Seura ry. Saatavisa: https://doi.org/10.14214/ma.10493

Kuuluvainen, T, Gauthier, S., 2018. Young and old forests in the boreal. Critical stages of ecosystem dynamics and management under global change. Viitattu 18.09.2022.

Lehikoinen, P.; et al., 2021, Increasing protected area coverage mitigates climate-driven community changes. Turun yliopisto. Turku. Viitattu 18.09.2022. Saatavissa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/152479/AnnalesAII383Alakoski.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Metsähallitus. 2021. Metsähallituksen yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet omistajapoliittiset tavoitteet 2021. YYV seurantaraportti. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/mh-vuosittaiset/mhyyv2021.pdf

Metsähallitus. 2019. Metsähallituksen strategia ja vastuullisuusohjelma – Politiikat ohjaavat yhteistä tekemistä. Viitattu 10.9.2022. Saatavissa: https://www.metsa.fi/metsahallitus/nain-toimimme/strategia-ja-vastuullisuusohjelma/politiikat/

Ojala A., et al., 2019, Postglacial faults in Finland – a Review of PGSdyn Project results. Viitattu 18.09.2022.

Pohjanmies T., et al., 2016, Impacts of forestry on boreal forests: An ecosystem services perspective. Viitattu 18.09.2022.

Puustinen, M. & Karvonen, L. Alue-ekologisen suunnitelman ajantasaistaminen Lapin alueella 2017-2018. 2020. Metsähallitus. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://www.metsa.fi/wp-content/uploads/2020/05/Alue-ekologinen-suunnittelu-Lapissa-2017-2018.pdf

Ruuhijärvi, R. 2018. Luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristön punainen kirja. Suomen ympäristöministeriö. Viitattu 4.10.2022.

Saavalainen, H. 2021. Metsäsertifikaatti saa kovaa kritiikkiä: “Viherpesua, viestinnällistä huijausta”, sanoo metsäekologian lehtori. Satakunnan kansa. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa: https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/art-2000007956545.html

Vanhojen metsien suojelutyöryhmä. 1996. Vanhojen metsien suojelutyöryhmän osamietintö III, Vanhojen metsien suojelu Pohjois-Suomessa. Suomen ympäristö 30. ISBN 951-31-2031-4, 1996. Viitattu: 18.09.2022.

Suomen ympäristökeskus. 2020. Lajikato jatkuu Euroopassa – Suomi häntäpäässä suojellussa maapinta-alassa. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.9.2022. Saatavissa: https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Lajikato_jatkuu_Euroopassa__Suomi_hantap(52430)

Suomen ympäristökeskus. 1996. Vanhojen metsien suojelu Pohjois-Suomessa. Vanhojen metsien suojelutyöryhmän osamietintö III.

Tukiainen, H. 2019. Multi-scale relationship between geodiversity and biodiversity across high latitude environments: implications for nature conservation. Oulun yliopisto. Oulu.

Tolvanen, A. & Lier, M. 2021. Luonnonvarakeskus – Takaako sertifiointi metsien käytön kestävyyden? Luonnonvarakeskus. Helsinki. Viitattu 11.9.2022. Saatavissa: https://www.luke.fi/fi/blogit/takaako-sertifiointi-metsien-kayton-kestavyyden

Valtioneuvoston julkaisuja 2019;31. 2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelma 10.12.2019. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Viitattu 12.9.2022. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-808-3

VNK/2020/48. Valtioneuvoston periaatepäätös. 2020. Viitattu 12.9.2022. Saatavissa: https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f80699a87

Ympäristöministeriö. 2019. Punainen kirja. Viitattu 12.9.2022. Saatavissa: https://punainenkirja.laji.fi/

3.1. Liitteet

Liite 1. Aloite Aalistunturin kansallispuistosta – Pellon ja Kolarin kunta. 2021.

Liite 2. Metsänkäyttöilmoitukset Aalistunturin kansallispuistoaloitteessa rajatulla alueella. 2022. Metsäkeskus.

Liite 3. Olli Mannisen työryhmän löytämät lajit Kolarin ja Pellon alueella sijaitsevilta leimikoilta. 2022.

Liite 4. Aalistunturin kansallispuistoaloitteen rajaus. 2021.

Liite 5. Aalistunturin alue leimikkokohteet, Kolari, Pello MH. 2022.

Liite 6.

Pello, Vitsikkolaki leimikot MH. 2021.
Kolari, Roukomännikkö leimikot MH. 2022.
Kolari, Porovaara leimikot MH. 2022.
Kolari, Luonajänkänoja leimikot MH. 2021.
Kolari, Karkulaisenvuoma leimikot MH. 2022.
Kolari, Häiminmännikkö itäinen leimikko. 2021

Liite 7. Alue-ekologisen suunnittelun ajantasaistaminen Lapin alueella 2017-2018, M. Puustinen ja L. Karvonen, Metsähallitus,