Yle Uutiset
YLE: Markku Holappa tukkii suo-ojia, joita hän oli itse kaivamassa noin 20 vuotta sitten
Anni Passoja, 10.7.2020
Tieto soiden ilmastovaikutuksista lisääntyy ja tekee oikeiden ennallistamiskohteiden valinnasta entistä tarkempaa. Maansiirtoyrittäjä Markku Holappa tekee yhä myös ojien perkauksia. Hän on tyytyväinen siihen, että ohjeet ovat tiukentuneet ja vesistövaikutukset otetaan entistä paremmin huomioon. Kuva: Elisa Kinnunen / Yle
Runsaspuiset suot parempi jättää rauhaan
Puolankalainen maansiirtoyrittäjä Markku Holappa on todistanut työurallaan, miten suhtautuminen soihin on kääntynyt päälaelleen. Viime vuosituhannella Holappa kaivoi ojia metsäyhtiöiden ja Metsähallituksen laskuun pitkin Kainuuta ja nyt hän käy nostamassa ojasta kaivetut maat takaisin.
– Ei sitä voinut kuvitellakaan, että 20 vuoden päästä tullaan nämä samat ojat peittelemään, ei kernaasti.
Usko oli aikoinaan vahva siihen, että puu kyllä alkaa kasvaa kun suo kuivataan. Ojitus ei läheskään aina tuottanut tulosta, toiveiden mukaista talousmetsää ei syntynyt. Nyt soita palautetaan luonnontilaiseksi ennätysvauhtia valtion Helmi-rahoituksen ansiosta.
Kirkkaasti eniten soita ennallistaa Metsähallitus. Lapissa Metsähallituksen Luontopalvelut on ennallistanut noin 150 suohehtaaria vuodessa.
– Tänä vuonna on tarkoitus ennallistaa 700 hehtaaria ja jos samalla vauhdilla jatketaan, niin parin vuoden päästä ollaan tavoitteessa, kertoo erikoissuunnittelija Mika Puustinen.
Se tarkoittaa, että Lapin suojelualueilla on ennallistettu kaikki sellaiset ojitetut alueet, joita ylipäätään kannattaa ennallistaa.
Suon hiilijalanjälki on monimutkainen juttu
Ojan tukkiminen käy Holapan mukaan suurin piirtein samaa vauhtia kuin sen kaivaminen aikoinaan. Päivässä saa valmiiksi puoli kilometriä.
– Ja samallahan se hiilijalanjälki paranee. Että minä niitä omia syntejäni korjaan, Holappa tuumaa.
Ennallistettujen soiden hiilijalanjälki on itse asiassa monimutkainen kuvio, jossa hiilidioksidi ja metaani kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Määriin vaikuttaa esimerkiksi suotyyppi, puuston määrä, ojien syvyys ja turpeen paksuus. Uutta tutkimustietoa tulee koko ajan, mutta selvää on että kaikkia soita ei kannata ennallistaa.
Kohteita valikoidessaan Metsähallituksen suunnittelijoiden on otettava huomioon niin luonnon monimuotoisuus kuin vesistö- ja ilmastovaikutukset.
– Rehevät suot ovat hyvä kohde, samoin syvään ojitetut karut alueet. Tällaisilla kohteilla on runsaat päästöt ja ennallistamisella niitä saadaan tiputettua, Puustinen sanoo.
Runsaspuiset suot parempi jättää rauhaan
Sen sijaan runsaspuisia ohutturpeisia soita ei kannata yrittää palauttaa ennalleen, jos ei halua kasvattaa hiilijalanjälkeä.
– Siellä annetaan puun kasvaa ja jopa lisätään lannoituksia. Ilmaston kannalta on paras, että puu kasvaa tehokkaasti, toteaa Metsähallituksen Metsätalous Oy:n puolella ennallistamissuunnitelmia tekevä luonnonhoidon asiantuntija Samuli Koivistoinen.
Ennallistettuja hehtaareja metsätalouspuolella on ollut Lapissa vuosittain noin sata, mutta lähivuosien tavoite on keskimäärin 800 hehtaaria vuodessa.
– Nyt on laitettu uusi vaihde silmään, Koivistoinen toteaa.
Lapissa ennallistetaan tänä vuonna kaikkiaan noin tuhat hehtaaria, enemmän kuin koskaan aiemmin. Vauhti on päällä myös muualla Suomessa. Metsähallituksen lisäksi asialla ovat metsäyhtiöt sekä lahjoitusrahalla toimiva Hiilipörssi, joka ennallistaa niin yksityisten, kuntien, seurakuntien kuin Metsähallituksen Metsätalous Oy:nkin soita.
Suon palautuminen vie vuosikymmenen
Aalistunturin juurella Länsi-Lapissa maisema vaihtuu taajaan, pienellä alueella on niin rämettä, nevaa kuin korpea.
– Tässä on varmaan sellainen tilanne, että osalla alueesta on positiivinen ja osalla negatiivinen ilmastovaikutus, erikoissuunnittelija Mika Puustinen miettii ennallistamisen seurauksia.
Suon sisälläkin täytyy siis miettiä, jätetäänkö jotkut osat ennallistamatta. Aikamoinen palapeli, kuten Puustinen toteaa.
Puustisen kanssa maastossa on suunnittelija Marko Kunnari, joka arvioi,että alueelle on kaivettu ojia 5–10 kilometrin edestä. Ojista nostetut maakasat ovat yhä näkösällä. Kunnari tarpoo aggressiivisten hyttysparvien keskellä kartta kädessään.
– Tarkoitus on selvittää veden virtaukset, jotka on jo alustavasti toimistotyönä kartoitettu. Sitten käydään läpi koko alue ja tarkistetaan, pitävätkö ojamerkinnät paikkansa vai onko ojia, joita ei kartassa näy.
Matkassa on myös lennokki, jonka avulla luonnolliset vesiuomat näkyvät parhaiten. Niihin on tarkoitus ohjata vettä sen jälkeen kun ihmisen kaivamat ojat on tukittu.
Sitten jäädään seuraamaan, nouseeko pohjavesi ja pysyykö se alueella, kuten tarkoitus on. Jos kaikki menee hyvin, vuosikymmenen päästä suo on melkein kuin alkuperäinen.
– Ihan ennalleen sitä ei koskaan saada, mutta muutaman vuoden päästä vesitasapaino on tullut kohdalleen ja noin kymmenessä vuodessa lajisto on tullut kohtuuhyvin takaisin, Puustinen selvittää.
Ensimmäisenä tulevat perhoset ja riekko, pian myös kultasammal. Kertaheitolla ennallistus ei aina onnistu vaan pieniä korjauksia pitää toisinaan tehdä.
Kaivurimiesten salainen urakka
Kunnarin tehtävänä on laatia suunnitelma, johon merkataan täytettävät ojat ja mahdolliset padot sekä arvioidaan ennallistamisen vaikutukset. Kunnarin hetki sitten löytämä kuivunut lähde pitää merkitä, jotta kaivurikuski tietää sitä varoa.
Maansiirtourakoitsijat eivät Mika Puustisen mukaan halunneet ensimmäisinä ennallistamisvuosina edes kertoa ulkopuolisille, mitä tekevät.
Kainuulainen Markku Holappa taas sanoo korjaavansa mielihyvin “omia tihutöitä”, jotka tosin perustuivat silloisiin metsänhoito-ohjeisiin.
Ojien tukkimisen osuus on Holapan palkkapussissa jo paljon isompi kuin ojien perkausten, joissa niissäkin otetaan esimerkiksi vesistövaikutukset entistä paremmin huomioon. Yrittäjä on muokannut kalustoakin ennallistamiseen sopivaksi.
– Kaivinkoneessa täytyy olla leveämmät telat ja kuskilla näkemys, miten pysytään suon pinnalla. Ne jotka eivät osaa pehmeällä maalla liikkua, upottavat koneen suohon.
Kun Metsähallituksen suunnittelijat lähtevät maastoon, suon silmäkkeeseen putoaminen on jokakesäistä. Aalistunturi on vuosikymmenten varrella muuttunut ojitusten seurauksena niin kuivaksi, että vaaraa ei tällä kertaa ole.