Koneen säätiön rahoittama Luonnonmetsä -työryhmä inventoi lajeja Aalistunturin kansallispuistoaloitteen alueella Kolarissa ja Pellossa. Inventoinnin kohdistuvat alueisiin, joille Metsähallitus on tehnyt hakkuuilmoituksia.
Luoteis-Lapin mukaan Koneen säätiön rahoittama Luonnonmetsä -työryhmä inventoi lajeja Aalistunturin kansallispuistoaloitteessa rajatulla alueella. Lajien inventointi kohdistuu alueisiin, joille Metsähallitus on tehnyt hakkuuilmoituksia.
Kolarin Aalistunturilta on valtioneuvoston asetuksella perustettavien suojelualueiden joukossa 979 hehtaarin kokoinen alue. Metsähallitus on tehnyt alueelle hakkuualueilmoituksia eli leimikoita.
–Kansalaisaloitteen mukainen Aalistunturin alue on kymmenentuhannen hehtaarin kokoinen ja siellä on pääsääntöisesti talousmetsää, jossa suoritetaan normaalia hakkuutoimintaa, kertoo Metsähallituksen tiimiesimies Kari Koivumaa toteaa Luoteis-Lapille.
Luonnonmetsä -työryhmä on käynyt kartoittamassa tulevien hakkuualueiden kasvistoa ja puustoa.
Työryhmässä mukana olevan Olli Mannisen mukaan ryhmä kävi läpi hyvin laajan noin 200 hehtaarin kokoisen alueen. Pääasiassa kyseessä oli laji-inventointi, mutta ryhmä dokumentoi myös metsärakennetta.
– Hyvin monelta leimikolta löysimme uhanalaista lajistoa ja myös sellaisia kohteita, jotka olivat metsärakenteeltaan selvästi suojelun arvoisia. Mutta osa oli sellaista nuorempaa metsää, joka ei vanhan metsän kriteereitä täytä, hän kertoo.
Työryhmä aikoo avata keskustelun alueiden tulevaisuudesta Metsähallituksen kanssa.
– Meidän täytyy keskustella näistä alueista tarkemmin ja lähetämme heille raportin meidän havainnoistamme lähipäivinä, Manninen kertoo.
Luoteis-Lapin haastatteleman Koivumaan mukaan Metsähallitus ei tee hakkuita, mikäli uhanalaista lajistoa löytyy.
Leimikot on tehty sellaisille alueille, missä Metsähallituksen kartoitusten mukaan ei ole tavattu uhanalaisia lajeja.
– Mikäli työryhmän raportista käy ilmi, että uhanalaisia lajeja on löytynyt, teemme itse jatkokartoitusta ja reagoimme tilanteen niin vaatiessa. Alue, jolta uhanalaisia lajeja löytyy, jätetään koskemattomaksi ja niiden ympärille jätetään suoja-alue, hän toteaa.
Vuonna 2012 Pohjoismaiden neuvoston ympäristöpalkinnon saanut Manninen näkee Aalistunturin puistohankkeen arvokkaaksi.
– Aiemmin kohteella käymättömän silmissä alue oli kokonaisuutena yllättävänkin hieno ja kansallispuistoesitys vaikuttaa sikäli pätevältä, hän kertoo.
Hakkuutyöt alueella ja niiden ajoitus ovat saaneet aikaan spekulaatiota Metsähallituksen motiiveista, vaikka Koivumaa kiistääkin asian jyrkästi.
– Hakkuiden suorittamisen aikataulu riippuu aina asiakkaan tarpeesta. Joskus hakkuuilmoituksen jälkeen voi mennä vuosikin, että itse hakkuu suoritetaan, mutta jos ilmoitusalueelta saadaan asiakkaamme tarvitsemaa puutavaralajia, voidaan hakkuu suorittaa pikimmiten, hän sanoo.
Hakkuiden tarkoituksena ei ole laittaa kapuloita puistohankkeen rattaisiin.
– Puheet siitä, että Metsähallitus kiirehtisi hakkaamaan alueet, jotta puistohanke jotenkin saataisiin kaadettua, eivät pidä lainkaan paikkaansa. Metsähallituksella hakkuita tehdessä koneet työskentelevät noin kaksikymmentä tuntia vuorokaudessa ja neljä tuntia jätetään huollolle aikaa, hän jatkaa.
Koivumaan mukaan on ihan normaalia, että hakkuutta tapahtuu myös yöaikaan.
– Tarkoitus ei ole tehdä hakkuita sillä tavalla, ettei vain kukhaan näkis. Ja mikäli nyt tieto uhanalaisista lajeista tulee Metsähallitukselle, me emme kyseisille alueille tee hakkuita, hän korostaa.