Martti Asikainen 20.7.2022
Laturaivo levisi metsäpoluille. Painetta voitaisiin lievittää laajentamalla reittejä järvikylien kautta Aalistunturin suuntaan.
Lehtiuutisista viime vuosina tutuksi tullut laturaivo on levinnyt myös kesämatkailuun, kun maastopyöräilijät ja kävelijät ottavat tosistaan mittaa Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunturimaisemissa. Tuorein kiista koskee Yllästunturin Varkaankurussa sijaitsevaa ”Stairway to Heavenia”, joka puretaan ja siirretään toisaalle.
Samalla lähes legendaarisiksi muodostuneet pitkospuut vaihtuvat soratieksi, jotta reitti palvelisi myös maastopyöräilijöitä. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että reittityöt aiheuttavat närää. Useat lapinmatkaajat ovat kertoneet olevansa uudistuksesta kauhuissaan.
Taianomainen Varkaankuru on yksi alueen kauneimmista paikoista, ja erityisesti lapsien kanssa matkaavien turistien mieleen. Monet pelkäävät rahan menevän luonnon edelle, kun Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kävijämäärät jatkavat kasvuaan.
Eivätkä he nyt täysin väärässäkään ole.
Varsinkin kesämatkailu on kovassa nosteessa. Yllästunturin seutu on niin tukossa, että viime kesänäkin Luontokeskus Kellokkaassa parkkipaikkaa joutui jonottamaan lähes puoli tuntia.
Se tuskin vastaa turistien mielikuvia Lapin rauhasta, vaikka paikallistaloudelle matkailun virkistyminen on tervetullut hengähdystauko vaikeiden vuosien jälkeen.
Myös luontopolut vaikuttivat ruuhkaisilta.
Paikoittain väkeä oli kuin Pajalan markkinoilla konsanaan. Eräs irvileuka totesikin, että metsiin tarvitaan kohta liikennevaloja, jotta pyöräilyonnettomuuksilta vältyttäisiin.
Tai vähintäänkin nopeusrajoituksia. Painetta voitaisiin vähentää avaamalla uusia reittejä muualle Kolariin, eikä se vaatisi kovinkaan suuria ponnisteluja.
Äkäslompolosta on jo nyt valmiit kelkkareitit Etelä-Kolarissa sijaitsevalle Aalistunturille. Reitti voisi kulkea esimerkiksi vanhojen järvikylien kautta. Ensin Venejärven kautta Vaattojärvelle, ja sieltä Pasmajärven kautta Aalistunturille.
Nähdäkseni paineen purkaminen palvelisi etenkin sellaisia turisteja, jotka etsivät rauhaa ja yksinäisyyttä Euroopan viimeisistä erämaista. Lisäksi tämä olisi palvelus luonnolle, jota yhdelle alueelle kasautuvat turistivirrat väistämättäkin kuormittavat.
Sitä paitsi uusi 60–70 kilometrin mittainen reippailureitti täysin uudella ja vähemmän tunnetulla alueella herättäisi varmasti kiinnostusta myös kotimaan kamaralla.
Tässäkin asiassa laiha sopu on kunnan ja sen tulevaisuuden kannalta parempi kuin lihava riita.